Ingrid Michaelson soi korvanapeista samalla kun odotan kuuman teen jäähtyvän. Koko päivän olen miettinyt ja miettinyt, murehtinut koulun alkamista ja siitä miten laihtuisin edes kilon ennen kun koulu alkaa. Pelottaa muiden katseet. Pelottaa nähdä kaverit taas pitkästä aikaa. Miksi? Koska en ole laihtunut ja jotkut tietää mun tilanteesta. Haluan näyttää niille että se ei ole vain puhettaa vaan että minä olen onnistunut, vaikka se niiden mielestä ei olisin onnistumista.
Oi miten odotankaan syksyä, lempivuodenaikaani. Syysiltoja kun saa kääriytyä lämpimään vilttiin, hörppiä teetä ja lukea kirjaa. Syyskävelyjä, kameran kanssa, metsässä kauniiden puiden ympäröimänä. Minä rakastan syksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti